On muute mukava peli.. Joskus ala-asteella toi oli mulle simssi ohella henkireikä kaiken kiusaamis paskan ohella nii johan oli mukavaa pelata! Varsinki ku nyt on jo nii iso et osaa pelata niit isompii tasoi ;)
Huomenna (no keskiviikkona, en oo menny nukkuu viel nii on tiistai :--D) on muuten äitin vierailun lisäks paniikki päivä. Torstaina nimittäin heti aamusta alkaa muutto ja kaikki pitää pakkaa huomenna.. Varmaa kolmen aikaan yölläki pakataa viimesiä ja sit aamulla siinä 7-8 aikaa lentää kännykät seinää herätyskellon takii.. Siitä minä otan sit Bonnien ja jee jee muuttamaan.
Täst kämpäst tulee jäämää ikävä isoo keittiöö ja erillistä vessaa ja suihkua. On muuten hemmetin kätevä ku suihku ja vessa on eri huoneissa! Varsinki nyt ku loppu vaihees meillä on ollu neljä täällä katon alla...
"Pienkerrostalo omakotitalo alueella, rauhallisessa pohjois Helsingissä" idyyliä tulee kans ikävä, oonhan muuttamas "hoodeille".. Sitten on vielä seki et täällä on 2 pizzeriaa (jotka tekee tosi hyvii ruokii), joista toine on 200 m ja toinen alle 100m pääs.. Ja sitten hiukan alle kilsan päässä olevaa huoltoasema/alepaa jää ikävä. Siellä ei ollu liukuhihnoja yms kassoilla, niin myyjät pakkas erittäin nätisti asiakkaide ostokset ja yleensä nää pienet teot piristi päivää. Varsinki ku myyjät ei ollu mitää perseesee ammuttui karhui, jotka ei puhu mitää. Ei, he juttelivat aina. Jos ei kunnon kuulumisien vaihtoo/ajankohtaista lätinää niin sitten edes aina hymyssä suin "Tarviitko kassin? Se ois 25,89€ Oisko bonuskorttia? Heihei tervetuloa uudelleen."
 |
| Jay, Riki ja Timo |
Mitä sitten kämppis elämään tulee... Kyllä sitä jää kaipaamaan erittäin paljon. 2012 lokakuun puolessa välissä Riki muutti tänne luokseni asumaan. Oli ihanaa asua tytön kanssa. Yhteiset röökillä käynnit, Itsenäisyyspäivän vastaanoton katsominen ja kaikki hauskat jutut. Oli huojentavaa kun joli joku viereisessä huoneessa aina valmiina kuuntelemaan ja juttelemaan. Yhteiset meikkaus hetketkin ovat olleet mahtavia. Kaikki meillä käyneet ovat nähneet kuinka keittiön ruokapöytä on alistunut kantamaan päällään ison kasan meikkejä. Keittiön pöydän ääressä aina meikkasimme ja lainasimme toisillemme meikkejä. Juttelimme myös toisillemme viestitellen tai facebookissa vaikka olimme molemmat kotona.
Riki on myös ollut iso osa minun syrjäytymisen estämissesä. Riki raahasi minut mukaansa asioille, että pääsisin ihmisten ilmoille. Timokin tätä yrittää vähän väliä, mutta Riki tietää, että mua ei saa liikkeelle jos luvassa on "ylimääräistä" kävelyä.
Ja voi hemmetti nyt lähtee mahdollisuus lainailla toiselta vaatteita, kenkiä, hiuslakkaa sun muuta..
Nyt toivonkin kovasti, etten syrjäänny totaalisesti muuton jälkeen. Olen sitä nyt jo, mutta toivon että se ei mene pahemmaksi. On vaan aika usein tosi yksinäinen olo. Vaikka täällä on kavereita ja muutama ystävä, tutuista puhumattakaan niin muutos Jyväskylässä asumiseen on suuri. Täällä minulla ei ole sitä omaa porukkaa, isoa piiriä sun muuta. Jyväskylässä hengasin keskustassa kavereiden kanssa tai olin jonkun luona yötä. Nyt ei ole edes syytä nostaa sitä takamusta sängystä niin ei ole pahemmin mihinkään mennyt. Jotenkin myös tuntuu, että täällä porukat ovat jo niin yhteen hitsaantuneita, että olisin vain tunkeilemassa. Työssäolo aikanakin vietin kaiken vapaa-ajan yksin kotona.
Kyllä minä sen oman piirini haluan, en vain uskalla yrittää.
Nyt kyllä lopetan nämä surkuttelut ja alan katsomaan vaikka King Of The Hilliä samalla kun ootan, että väsyttävät lääkkeet alkaa vaikuttaa.. Öitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti