Voi kissakuume sentään!

Edellisessä postauksessa kerroin mm. siitä kuinka minua pelottaa hommata uutta kisua. Olen kuitenkin liian kissaihminen, että voisin elää ilman omaa karvapalloa.

Muutenkin olen alkanut käsittää sitä, kuinka järjetöntä oli ottaa Misty näkemättä sen emoa ja kotia. Ei pahalla kasvattajalle, mutta minulla on alkanut tulla kutina, että Mistyllä ei ollut kaikki ihan kunnossa. Joko Misty oli hiukan "maanantai kappale" (kuten piikin antanut eläinlääkäri opiskelija sanoi) tai sitten siellä oli jotai vakavampaa. Tietenkään tähän en tule saamaan vastauksia, koska minulla ei tietenkään ole mahdollista saada tietoja yliopistollisesta eläinsairaalasta. Luovutin Mistyn opetus- ja tutkimus käyttöön ja jos ollaan realistisia niin enkelini on jo tutkittu ja viety lopulliseen lepoon. Siellä varmaankin käsitellään kissat nimettömänä niin tuskin saisin mitään dokumentteja irti. Toisaalta en edes halua tietää.

Olen alkanut selviämään jo aika hyvin. Tosin edelleen tulee hankaluuksia katsella kissa videoita ja reblogata kisu kuvia Tumblrissa. Mutta niinkuin pari ihmistä onkin sanonut niin täydellisesti surusta ja tyhjyydestä ei pääse yli ellei ota seuraavaa kaveria. Ja kyllä tämä on aikalailla totta. Bonnie-hamsterin yli auttoi melkein heti tullut Misty enkä tunne tunnon tuskia Bonnien puolesta. Tiedän, että kaikki edesmenneet lemmikkini ovat paremmassa paikassa enkä usko, että heillä on pahoja tuntemuksia minuakaan kohtaan.
Lydia, Bonnie, Dylan ja Misty. Äiti rakastaa teitä ♥ Eikä sitten kitinää tuosta nimien määrästä. Kaikkien eteen olen tehnyt parhaani.

Näkymä tietokonepöytäni viereisestä nurkasta.

Asiasta tulevaisuuteen. Nimittäin seuraava karvamoottori jonka omistan on löytöeläintalosta(tms.) hommattu aikuinen katti.

Purinan sivuilta löysinkin hienot perustelut sille, miksi hommata juuri aikuinen katti.

"Aikuisen kissan ottamisen hyviä puolia

• Aikuiset kissat ovat yleensä rauhallisempia, niillä on jo kehittyneet rutiinit ja persoonallisuus. Ne ovat polttaneet loppuun sen ylimääräisen energian, joka niillä oli pentuna, ja ne ovat valmiita asettumaan aloilleen, ja ne ovat usein myös oppineet sisäsiisteiksi.
• Kun hankit kissasi tunnetusta kissatalosta tai muusta hyväntekeväisyysjärjestöstä (esim. Suomen eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n alaosastot), varmistat, että kissasi on saanut eläinlääkärin tekemän kunnollisen terveystarkastuksen, on leikattu, rokotettu, madotettu, mikrosirutettu ja sille on tehty kaikki muutkin tarpeelliset toimenpiteet ennen uuteen kotiin sijoittamista.
• Monissa tapauksissa kissan menneisyys tunnetaan, joten kissatalo voi auttaa sinua valitsemaan itsellesi ja elämäntapaasi sopivan kissan. He luultavasti tietävät myös, tuleeko kissa toimeen lasten, toisten kissojen tai koirien kanssa. Yleensä kissatalon henkilökunta on yhtä halukas kuin sinäkin etsimään ihmiselle sopivan kissan, eivätkä koskaan halua sysätä moniongelmaista kissaa jollekin vain päästäkseen eroon siitä.
• Hyväntekeväisyysjärjestöt ja kissatalot voivat tarjota arvokasta tukea ja neuvoja kissan koko elämän ajan.
• Koska kissataloissa on jatkuvasti paljon kissoja vailla kotia, on valinnanvarakin suuri, joten löydät todennäköisesti juuri sellaisen kissan kuin olet halunnut.
• Ennen kaikkea saat suurta mielenrauhaa siitä, että tiedät antaneesi kissalle uuden mahdollisuuden.

(Lähde: Purina)"

Varsinkin tuo viimeinen täppä puhuttelee minua. Vaikka Misty oli minulle todella läheinen niin uskon että tuolla jossain on se pörisijä joka tulee tarvitsemaan minua juuri sillä hetkellä. 

Tästä juontaakin se, että kun ajattelen mielenterveyttäni niin minulla on mm. ongelmia hoivaviettini kanssa. Se on enemmänkin ylitsevuotavaa. Ja juurikin minua itseäni vahingoittavalla tavalla. Kulutan itseni loppuun hoivaamalla muita (joskin sitä minun hoivaani ei aina edes huomaa), mutta ihmisiltä ei valitettavasti saa aina ehdotonta rakkautta. Mistyllä oli se taito osoittaa rakkautta juuri sillä tavalla, että tunsin sen olevan (lähes) ehdotonta ja vilpitöntä. Mistyn hoivaaminen oli minulle myös minulle hyvä keino kanavoida tunteitani ja ongelmiani. Se tunne kun vauva tervehti minua tullessa kotiin ja herätti aamuisin. Ei sitä voi kuvailla. Se pörinä ja kujerrus, "metsästysääni" sun muut. ♥ Mistyä en pysty korvaamaan millään tempulla, mutta voin sanoa, että tarvitsen kissaa elämääni.